Saan paljon positiivista palautetta blogistani. Noin 90% on kannustavaa ja 10% suorastaan tuohtuu kirjoituksistani. Tässä on yksi esimerkki vihaisesta palautteesta. Asialla on Hannes, joka työskentelee jossain julkisen sektorin mukavassa suojatyöpaikassa tai puoluetoimistolla.

Tämä Hannes on selvästi koulutettu jäbä, koska teksti on lähes virheetöntä. Ilmeisesti hänelle tuli yllätyksenä kuinka helposti kansainvälisen kaupankäynnin voi siirtää pois Suomesta. Ja siksi Hannes laittoi kiukkuista palautetta.

Kontrollin menettämisen pelko saa usein ihmisen reagoimaan agressiivisesti. Puolin ja toisin.

Pilkoin Hanneksen palautteen osiin, joita kommentoin pätkän jälkeen:

”Taas katkeraa tilitystä. Ymmärrän sellaisen yrittäjän, joka valmistaa ja myy tuotteensa itse (esim. leipurit, puusepät ja kaikenlaiset käsityöläiset). Sellaista yrittäjyyttä pitääkin tukea.  Mutta sitten on näitä toisten työllä ja ideoilla ratsastavia ”yrittäjiä”. Kuka tuo mitäkin tavaraa tai elintarviketta maahan. Joku on ne jo keksinyt ja valmistanut ja sitten välistävetäjä-yrittäjä haluaa saada päältä kymmenykset ja vinkuu vielä veronkevennyksiä itselleen.”

Kommentti: Hannes tässä hyväksyy käsityöläiset yrittäjiksi mutta ei esimerkiksi käsityöläisten tuotteita kauppaavia myyjiä. Kauppias on välistävetäjä Hanneksen maailmankuvassa.

Voisitko Hannes kertoa, että miten suomalaiset tuotteet voisivat päätyä maailmalle, jos niitä ei joku myy siellä?

Seuraavassa Hannes nostaa kierroksia, ja haukkuu jopa ne käsityöläiset kuten parturit:

”Hauska seurata sivusta kun yrittäjät vaativat julkisen sektorin alasajoa hokemalla mantraansa. Olisiko hyvä, jos julkista sektoria ei olisi lainkaan? Kyllä asia on niin, että Suomessa yrittäjät ovat maalanneet ahneudellaan monta alaa ns. nurkkaan ja nyt on turha itkeä ja syytellä muita. Otetaanpa esim. muutaman vuoden takainen alv-kevennys. Laskiko parturien hinnat tai ravintolassa annoksen hinta? Ei laskenut vaan yrittäjä kotiutti välirahan taskuunsa. Yrittäjyys on ammatinvalintakysymys ja sitä jos mitä ei tule tukea julkisella rahalla. Ei ole julkisen sektorin vika jos yksittäinen ihminen ei saa hankittua itselleen oikeata työpaikkaa.”

Kommentti: Hannes, emme me yrittäjät vaadi julkisen sektorin alasajoa tietenkään. Peruspalvelut kuten koulutus, terveydenhuolto, armeija ja poliisi pitää hoitaa julkisista varoista eli veroista.

Suomessa julkinen sektori on kohta 60% kansantuotteesta, joten se julma totuus on viemässä maamme suoritustilaan eli konkurssiin. Suomen julkinen sektori lienee jo jossain Pohjois-Korean mittaluokassa.

Verotulot eivät enää riitä vaikka yrittäjiltä viedään tuhkatkin pesästä. Menestyviä yrittäjiä on Suomessa liian vähän ja koko ajan tilanne muuttuu huonommaksi. Ne yrittäjät, jotka tekevät kansainvälistä bisnestä, jättävät Suomen enenevässä määrin. Sille sinä Hannes et voi mitään. Tai voit:

Muuta asenteesi kaikkia yrittäjiä kohtaan, myös niitä ”välistä vetäviä” kauppiaita. Vain hyvä kauppamies saa suomalaisten tuotteet maailmalla kaupaksi.

Vain kauppaa käymällä sitä uutta työtä ja hyvinvointia syntyy. Vain kauppaa käymällä julkisen sektorin palkat voidaan maksaa. Sitä uutta jaettavaa ei synny Ay-liikkeen lakkoilulla tai uusia veroja säätämällä.