Tämä kirjoitus on sävyltään erittäin kriittinen ja samalla ratkaisuja tarjoava. Jos menee kuten edelliset kaksi Yrittäjän Elämää -kirjoitusta, niin osa tykkää ja osa vihaa. Se kuuluu elämään. Kaikkia ei voi miellyttää, varsinkaan yhden totuuden Suomessa.  

Kirjoituksen lopussa on verolaskelmia väitteiden tueksi. Jos jaksat sinne saakka, yllätyt. Jos et jaksa tuota tekstin välipaatosta, hyppää suoraan Helsinki-Tallinna verolukuihin!

Tässä se kriittinen väite tulee: Jos Suomen yrittäjyyteen kohdistuva totuus ei nopeasti muutu, alkaa todellinen totuus tulla pintaan rajummin ja väkivaltaisemmin.

Hyvinvointivaltio Suomi on menossa konkurssiin. Kuten ylivelkaantuneissa Kreikassa ja Portugalissa jo tapahtui. Pudotus elintasossa olisi useimpien suomalaisten kohdalla merkittävä, kuten oli mainituissa maissakin.

Johtavat poliitikot, ylimmät virkamiehet ja ay-pamput säilyttävät elintasonsa kaikissa tilanteissa, siksi päätöksenteko on vetelää ja toisinaan myös kaksinaamaista.

 

Miksikö Suomi menee konkurssiin?

No siksi, että saavutettujen etujen maksajia ei enää ole tarpeeksi. Etujen saajiakin on liikaa ja niitä tulee koko ajan lisää tuhansia kuukaudessa ja tuhansien kilometrien päästäkin, koska kaikki maamme rajat vuotavat. Myös työttömyys lisääntyy.

Kyllä se tiedossa on, miksi homma tökkii näin pahasti. Emme tuota enää myytävää maailmanmarkkinoille riittävästi. Ennen yrityksemme tuottivat ja sillä rahalla hyvinvointivaltio rakennettiin.

Tämä hyvinvointi ei siis ole poliitikkojen ja ay-liikkeen ansiota. Yrittäjät ovat rakentaneet tämän upean systeemin, joka on jo nyt osittain luhistunut velkataakan alle.

 

Vaalilupaukset eivät koskaan toteudu

Poliitikot, ja jopa ay-liike, hokevat aina vaalien alla mantraa, että yrittäjiä pitää ”tukea”. Onko mitään enemmän tekopyhää vaaliteemaa, koska vaalien jälkeen mitään ”tukea” ei koskaan ole tiedossa.

Jos poliitikon nenä kasvaisi aina kun se valehtelee auttavansa yrittäjiä, olisi eduskunnassa jättinenäistä porukkaa.

 

Viro on Suomen paras verrokki nykyään

Paras tapa ärsyttää ymmärtämätöntä osaa lukijoista, on puhua Virosta. Voisin puhua myös Latviasta tai muista yrittäjille ystävällisistä maista, mutta pieni Viro on herkempi aihe, joten jatketaan sillä linjalla. Vironhan ei pitänyt koskaan pärjätä Suomelle taloudenpidossa, vaan päävastustaja oli Ruotsi.

Nyt Ruotsi menee menojaan taloudessa, ja Suomi liukuu kohti Viron elintasoa. Saattaa olla sen allakin jo 3-4 vuoden päästä, jos näin jatkuu. Riippuen siitä kuinka hyvin suomalaiset ja muiden maiden yrittäjät löytävät Viron erinomaisen yrittäjyysympäristön. Se todellakin on erinomainen jopa koko maailman tasolla vaikka Viro ei olekaan veroparatiisi. Siellä maksetaan tulo- ja arvonlisäverot, myös alkoholissa ja polttoaineessa on veroa.

Yrittäjäystävällisyydessä Suomella ei ole tällä hetkellä mitään mahdollisuutta kilpailla Viroa vastaan, ellei valtion apurahoja lasketa mukaan. Ne apurahatkin otetaan toisilta yrittäjiltä, joten Suomen taloussysteemi on erittäin epäreilu. Tasa-arvoisessa Suomessa yrittäjät ovat räikeästi eriarvoisia.

Vanhaa sanontaa lainaten: Yrittäjät ovat edelleen Suomen neekerit. Uskollinen yrittäjäneekeri saa valtion apurahaa Tekesiltä, niskutoivat yrittäjäneekerit saavat maksaa sen apurahan tai painua helvettiin.

(Ottakaa metaforana, en ole pätkääkään rasisti, paitsi joskus poliitikkoja kohtaan.)

 

Helsinki vastaan Tallinna, luvut pöydällä

Aluksi lupasin lukuja mielipiteeni tueksi. Seuraavassa on pelkistetty laskelma yrittäjän arkipäivän taloudesta ja ansaintalogiikasta kahdessa pääkaupungissa, Helsingissä ja Tallinnassa. Laskelma on tehty suuntaa antavaksi, joten ethän takerru nippeliasioihin kuten nettovarallisuuteen suhteutettuun verottomaan osuuteen osingonjaossa. Kyllä tästä asia selviää ilman pilkun viilaamistakin.

Kuvitellaan, että sinulla ja kumppanillasi on yhtiö, jonka liikevaihto on 2 miljoonaa euroa eikä sen kotipaikalla ole suurta merkitystä. Teette vuodessa voittoa 10% eli 200 000 euroa. Haluatte jakaa osinkona eli palkkana 100 000 euroa, ja loput haluatte jättää yritykseen kasvua ja investointeja varten.

Molemmille osakkaille annetaan siis 50 000 euroa osinkona. Oli kiva vuosi, tuli mukavasti palkkaa kovasta työstä! Bileet pystyyn!

Vaan kummassa maassa teillä olisi paremmat bileet?

 

Lasketaanpa ensin Helsinki:

Suomessa valtio nappaa ns. yhteisöveroa 20% yrityksen voitosta, eli tässä tapauksessa se olisi 40 000 euroa. Yritykseen jää 160 000 euroa, ja sitten teidän 100 000 euron osinkojen jälkeen 60 000 euroa.

Kun te molemmat osakkaat saatte 50 000 euroa osinkoa, menee siitä 25% pääomaveroa eli 12 500 euroa. Teille jää mieheen tai naiseen 37 500 euroa käteen Helsingissä.

 

Sitten Tallinnan laskelma:

Virossa valtio ei verota yrityksen voittoja siltä osin kuin osinkoja ei jaeta. Eli 100 000 euroa jää yrityksen tilille verottomana eli kokonaan.

Teitä osakkaita verotetaan 50 000 euron osinkotulosta 20% tasaverolla eli 10 000 euroa (suhde on siis 20/80). Teille jää omaan käyttöön 40 000 euroa Tallinnassa.

 

Tehdäänpä tässä kohtaa pieni yhteenveto edellisistä luvuista:

Yrityksellä jää voitoistaan Virossa toiminnan rahoittamiseen 100 000 ja Suomessa 60 000 euroa.

Osakkaille tulee omaan käteen rahaa Virossa 40 000 euroa ja Suomessa 37 500 euroa.

Mutta ei tässä vielä kaikki…

Lasketaanpa yrityksen tilanne uudestaan olettaen, että palkat, palvelut ja liiketilakulut ovat Tallinnassa 30% alemmat kuin Helsingissä. Saattaa olla enemmänkin mutta käytetään tätä erittäin varovaista prosenttilukua.

Jos yrityksenne 2 miljoonan euron liikevaihdosta kuluisi palkkoihin, palveluihin ja tiloihin puolet eli miljoona euroa, ja muut kulut ja katteet olisivat ennallaan, niin liikevoitto olisi Tallinnassa 300 000 euroa enemmän kuin Helsingissä.

 

Nyt laskukaava menisi seuraavasti Helsingin ja Tallinnan välillä:

Yrityksen liikevaihto 2 miljoonaa euroa:

Voitto Helsingissä 200 000 euroa (10%).

Voitto Tallinnassa 500 000 euroa (25%).

Jos jakaisitte jälleen puolet voitosta osinkona ja jättäisitte puolet yritykseen, olisi ero valtava. Tallinnassa saisitte jakaa osinkona 250 000 euroa eli 125 000 euroa mieheen tai naiseen. Ja yritykselle jäisi toiminnan kehittämiseen loput.

Helsingissä osinko olisi edelleen 50 000 euroa per nuppi eli Tallinnassa tienaisitte 75 000 euroa enemmän! Nyt olisi rajut bileet tiedossa, eikö?

Veroprosentit voitte ottaa aikaisemmasta laskelmasta (tai verohallinnon sivuilta), ja laskea itse loput. Siirryn suoraan tämän kirjoituksen pääpointtiin.

 

Elinkustannukset räjäyttävät eron

Jos jaksoit lukea ja laskea edellisen yhtälön loppuun niin havaitsit, että Tallinnassa yrityksillä voi olla neljä kertaa enemmän tulorahoitusta omista katteista ja voitoista. Ja yrittäjillä osinkotulot nousevat yli kaksinkertaisiksi, jos katteet ja myynnit ovat samat Suomenlahden eri puolilla.

Tallinna pieksee Helsingin yrittäjyysympäristönä ylivoimaisesti, jos yrityksen sijainnilla ei ole merkitystä.

Jos tienaat yrittäjänä Tallinnassa edellisen laskukaavan mukaisesti eli yli 2 kertaa enemmän kuin Helsingissä ja vielä asutkin siellä, niin ero repeää parhaimmillaan viisinkertaiseksi, koska Tallinnan hintataso ja asumiskustannukset ovat noin puolet Helsingin tasosta.

Virossa yrittäjä voi parhaassa tapauksessa olla neljä-viisi kertaa varakkaampi samalla työmäärällä kuin Suomessa asuessaan, jos käytetään näitä minun antamia realistisia lukuja.

Jokainen voi tuohon laskelmaan laittaa omia lukujaan, ja katsoa missä sitten mennään. (Tekstin laskelmia muutettu, koska Suomessa näköjään prosentit muuttuvat vuosittain, vuosi 2016 on taas erilainen kuin edellinen, ennustettavuus on Suomessa huono.)

 

Summa summarum

Suomen tilanne on juuri niin synkkä kuin miltä se tuntuukin. Ongelmana on, että maamme päättäjiä ohjaa muu kuin järki. Veikkaan, että monelle vallassa olevalle nämä kirjoittamani luvut tulevat yllätyksenä. Ne tietenkin torjutaan ilman perusteita. Pitää vaan satsata koulutukseen plaa plaa… oikeasti sillä ei ole mitään merkitystä kuinka paljon Suomessa koulutetaan, jos pätevimmät eivät jää Suomeen.

Saapa nähdä kuinka kauan menee ennen kuin jotain isompaa muutosta Suomessa tehdään. Ilmeisesti menemme kuitenkin Kreikan tietä. Niin isoja tuulimyllyjä on muutoksen tiellä.

T. Veikko