Blogini räjähti edellisen ”Yrittäjän elämää kolmessa maassa” kirjoituksen jälkeen. Kolmen päivän saldo oli 38 000 visitors, 57 000 views. Lukijoita oli ympäri maapallon. Internet on mahtava väline mielipiteen ilmaisuun.

Suuri kiitos palautteen antajille! Se oli 95% positiivista ja kannustavaa.

Muutama lukija heitti kuraa kasvoilleni, koska ei vielä päässyt kärryille missä Suomessa on menty ja mennään tällä hetkellä. Vaikeinta oli ymmärtää, että kaikki hyvinvointi, jossa suomalaiset ovat eläneet, on peräisin yrittäjiltä.

Ja myöskin tulevaisuuden hyvinvointi on peräisin yrittäjiltä, jos meitä on riittävästi ja jaksamme luottaa Suomeen.

Päätin siis jatkaa kirjoittamista ja asian opettamista. Ehkä päivä alkaa joskus paistaa Suomen henkiseen risukasaan, kun me yrittäjät jaksamme esittää asiaamme tietämättömille.

Tosin yrittäjien vastavoima on ovela ja osaava propagandassaan. Ei ole ollenkaan varmaa, pystymmekö säilyttämään Suomen hyvinvointivaltiona, koska vastavoiman etujen mukaista on, että Suomessa on välillä vaikeaa. Se tekee heidät näennäisesti tarpeellisiksi.

Puhun puolueista ja Ay-liikkeestä. SAK:n pamppua voi ajattelun logiikassa verrata Molotoviin.

 

Mainilan laukaukset 2.0

Suomi on kaikilla mittareilla olemassa olonsa vaikeimmassa paikassa, jos Mainilan laukauksia ei lasketa mukaan. Tosin euroon liittyminen alkaa jo muistuttaa talouden Mainilaa, koska maksamme muiden velkoja. Jos emme olisi eurossa, vastaisimme vain omista veloistamme. Kuten muut Pohjoismaat tekevät.

Lisäksi niskaamme kertyy muutakin maksettavaa, koska hyvinvointivaltio ei enää tuota kulujaan.

Yrittäjille on päivän selvää miten kansantalous toimii. Te muut, lukekaa hitaasti, jos seuraava fakta tulee yllätyksenä:

”Yksityisen sektorin yritykset elättävät julkisen sektorin työntekijät. Jos yksityisen sektorin yritykset eivät tuota riittävästi, ei julkisella sektorilla ole palkanmaksuvaraa.”

Toinen fakta menee näin: ”Jos emme vie mitään, emme voi juurikaan tuoda maahan mitään.”

Jos joku ei usko tätä, katse Kuubaan ja Pohjois-Koreaan.

Suomen hyvinvointi on maineikkaiden vientiyrittäjien ansiota. Viimeksi mainitsin jo James Finlaysonin, Wilhelm Von Nottbeckin ja Emil Aaltosen hyvinvointivaltion perustajayrittäjinä. Oli monia muitakin suurmiehiä.

Kun tullaan lähemmäs tätä päivää voidaan nostaa esiin esimerkiksi KONEEN luonut Pekka Herlin, PONSSEN Einari Vigren tai ROVION perustajat Niklas Hed, Jarno Väkeväinen ja Kim Dikert.

Jos nimettäisiin kaikki Suomen hyvinvointivaltion perustaja- ja rahoittajayrittäjät, olisi lista metrien pituinen. Meitä on tuhansia isompia ja pienempiä yrittäjiä, jonka työn tuotoksena Suomi on saavuttanut sen hyvinvoinnin, jossa nyt elämme.

 

Yrittäjät ratkaisevat pelin, duunarilla on sivurooli

Olen ollut 15 vuotta työurastani duunarina seitsemässä eri työpaikassa, joten voin sanoa, että lähes jokainen duunari on korvattavissa.

Yrityksissä lienee alle 10% duunareita, joita on vaikea korvata. Itse en kuulunut siihen työläisten eliittijoukkoon. Olin osa sitä helposti korvattavaa 90% massaa. Sen sijaan yrittäjänä olen ollut miljoonien eurojen arvoinen Suomelle. En pullistelle tällä saavutuksella, se on vain numeroilla todistettavissa oleva asia.

Luovaa ja eteenpäin suunnistavaa yrittäjää on vaikea korvata. Lähes mahdoton. Se maa, jolla on eniten tuottoisia yrittäjiä, pärjää parhaiten.

Toistan: Se maa, jolla on eniten tuottoisia yrittäjiä, pärjää lopulta parhaiten.

Ajatelkaa, jos yrittäjänero Steve Jobs olisi ollut suomalainen. Tai Elon Musk.

 

Pari sanaa verotuksesta

Kuten edellisessä kirjoituksessa sanoin, on energian haaskausta alkaa neuvoa yksityiskohtaisesti luupäisiä poliitikkoja ja Ay-pamppuja. Luupää muuten tarkoittaa sitä, että kallossa on luun paksuus normaalia suurempi, joten aivoille on jäänyt vähemmän tilaa.

Mutta paksulla luullakin pitäisi osata kopioida. Ja ensimmäinen iso asia, jonka Suomi voisi kopioida yrittäjäystävällisiltä mailta, on verotus.

Yrittäjien veroprosenteista puhuminen on älyllistä epärehellisyyttä. Pitää seurata euroja ja kokonaiskertymää. Ja tuottavaa työllisyyttä.

Jos yrittäjä synnyttää ideoillaan ja energiallaan satoja työpaikkoja, mitä sillä on merkitystä mikä hänen henkilökohtainen veroprosenttinsa on. Se onko yrittäjän veroprosentti 25% vai 50% on yhdentekevää kansantaloudelle. Yrittäjälle itselleen sillä on merkitystä. Se vaikuttaa tekemisen henkeen.

Jos oma kotimaa pitää yrittäjien verotuksen alhaisena, otamme sen kiitoksena hyvästä työstä. Korkeat verot ovat epäreiluutta. Se laittaa miettimään, että olisiko joku muu maa kotoisempi ja ystävällisempi. Hyviä duunareita kun löytyy nykyisin joka puolelta.

Sama koskee yritystä itseään. Jos yritys alkaa sylkeä ulos mahtavia vientituotteita maailman markkinoille, miksi sitä menestystä pitäisi suitsia yritysveroilla?

Verotuksen tarkastelu avaimenreijästä pitäisi lopettaa ja kateuden lietsonta myös.

Niin kauan kun Suomessa ei ymmärretä edes verotuksen syy-seuraussuhteita, alamäki tulee jatkumaan. Ja Viron kaltaiset älykkäästi verottavat maat alkavat pärjätä meitä paremmin.

T. Veikko